Ukraine, Krim, Evpatorya.
Kerrankin pääsin loistamaan otsikolla, joskin kaikille tuo ei ehkä aukea.
Tämänhetkinen sijainti siis yllämainittu, saavuimme tänne pienten kommellusten saattelemana toissapäivänä. Edellisen päivityksen mainitusta sijainnista lähdettyämme ajoimme hiukan Odessan ohi, ja yövyimme motellissa tien varrella. Ilmastoitu huone neljälle maksoi 25e, reissun halvin majoitus jos ei ilmaisia lasketa.
Toissapäivänä siis lähdimme tuolta, ja koska verkkoa ei ollut ajoimme muistikuvan mukaan aina Sevastopoliin asti. Matka oli pitkä ja kuuma, joskin tieverkko on hyvässä kunnossa. Sevastopoliin päästyämme olimme kaikki väsyneitä ja nälkäisiäkin. Wlaneja ei löytynyt joten tarkistin ajo-ohjeet puhelimen sikakalliilla yhteydellä, ja mikä hienointa, olimme ajaneet 150km ohi.
Väsymys ja ärtymys joillain oli suuri ja joillan pienempi. Maria parka muisti siis kapungin väärin, varattu majoituksemme oli hiukan Simferopolista länteen. Raisa taas oli tulisilla hiilillä, koska hänen poikaystävänsä Teemu oli lentänyt krimille, ja oli jo saapunut kohteeseen.
Noh, eikun keula ylöspäin ja urku auki, kello oli jo puoli seitsemän ja pimeän tultua ajaminen on vaarallista syvien kuoppien vuoksi.
Olimme siis varanneet majoituksen täältä krimiltä kahdeksaksi yöksi jo keväällä. Kaikki on toiminut hyvin, majoitus oli sitä mitä pitää, ja jaksoimme lähteä vielä illaksi Kazantipan pre-openingiin. Päivä oli siis pitkä.
Eilen herättyämme (approx 17.xx) miuhailimme avoautolla lähikylissä, löysimme ultrakevyen lentokoneen jolla kymmenen minuutin lento maksaa 40e, ehkä käyn huomenna kokeilemassa. Päivä meni mukavasti ja ilta taas Kazantipassa, jossa porukkaa tuntui olevan mukavasti, allekirjoittanut meni nukkumaan aamu kuudelta ;)
Tänään läksimme kolmestaan (raisan ja teemun kanssa) lähikaupunkiin, tarkoituksena löytää pesula ja vaatteita. kumpaakaan ei ole löytynyt vaan kävimme syömässä paikallisessa lounaspaikassa ja sitten jumituin tähän kun löytyi avoin verkko. Kirjoittelen puhelimella kadunreunassa keskustassa.
Illalla on luvassa Kazantipaa, ja huomenna täytän vuosia, ihan jees paikka ja bileetkin on valmiiksi. Tavallaan on epätodellista, ajella omalla avoautolla rantalomakohteessa, keli on toodella lämmin ja maisemat upeita.
Eilen istuimme illalla rannalla yhden Z monien baarien edustalla, eräänlaisissa säkkituoleissa. Yllä tähtitaivas, viileä, suolaisenkostea merituuli puhaltaa ja aallot lyövät rantaan, joskus varpaille asti. Meri on musta kuten nimikin sanoo, ja vain takaa tuleva diskomusiikin jytke kertoo ettei ole kaukana poissa.
On epätodellista ajatella että viikonpäästä alkaa kotimatka. Olemme olleet kohta kuukauden tienpäällä. 5700km tjsp, ja kaikenlaista on kerennyt tapahtua. Koko seikkalun luonne on todellakin sellainen, että se tehdään kerran elämässä. Ja se tapahtuu nyt.
Auto on nyt siis kunnossa. Jotain väljyyttä alustassa vielä on, toivottavasti kaikki pultit ovat remonttein jäljiltä kiinni. Paskat tiet ovat aika rääkkäystä autolle.
Eli so far so good, jatkamme reissua, päivitystä tulee aina kun kerkeää. Enää kaksi viikkoa..
Puhelimella kirjoittaessa tästä tuli varmaan aika lame, lisätään vielä että Maria juoksi eilen mereen käsilaukkuineen ja tuhosi ehkä järjestelmäkameransa, Raisa miettii lentäisikö krimiltä kotiin poikaystävänsä kanssa ja Aurora, ööh on Aurora. Heinäsirkat ovat melkein kymmensenttisiä, hämähäkit kuulemma melkein yhtä isoja. Puhtaita vaatteita ei ole, ja kalja maksaa Kazantipassa vitosen. Auto näyttää kuin sillä olisi ajettu dakar-ralli, auringonlasku on upea ja Z on jotain erikoista. Eli kyllä täällä sattuu ja tapahtuu, voitte vain kuvitella.
Nyt menen etsimään niitä vaatteita, kuvat saavat jäädä seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti