Ukraina, Kiova, Rautatieasema.
Tilanne ei sentaan ole niin paha kuin otsikosta ja positiosta voisi paatella, eli junalla ei sentaan olla tulossa. Tekstia olisi vaikka kuinka paljon kirjoittaa, hankala aloittaa paras kokeilla vaikka sitten alusta.
Edellisen paivityksen jalkeen otin taksin kotiin, olo heikkeni todella nopeasti. Yolla kunto romahti ja lampo kohosi nopeasti yli 39 asteeseen. Seuraava paiva ei helpotusta tarjonnut, mahatauti jyllasi todella pahana ja kuume nousi pahimmillaan 39.9, joka alkoi tuntua jo aika tukalalta. Ilmaston kuumuus, ja se ettei edes neste pysynyt sisalla johti kunnon nopeaan huononemiseen. Raisa oli melkein yhta sairas, hiukan vahemman kuumetta vain. Lauantai aamuna paatimme lahtea laakariin, joka olikin omanlainen operaationsa. Vihdoin paasimme taksilla perille Evratoporissa sijaitsevaan sairaalaan.
Tarinaa ja tapahtumia riittaisi sivutolkulla tuostakin, ja kuumeessa kerkesin ideoida monta hienoa paivitysta, harmi vain ettei verkkoa ollut kaytettavissa.
Jaimme Raisan kanssa sairaalaan, meille iskettiin molemmille piikki kannikkaan heti alkuun, ja minut laitettiin tiputukseen. Olin kohtalaisen heikossa kunnossa siina vaiheessa, mutta voin kertoa silti etta tiputukseen joutuminen Ukrainalaisessa sairaalassa on aika.. mielenkiintoista. Sairaala muuten vaikutti ihan hygieniselta, verrattuna ainakin yhteen jonka kautta meidan piti tulla.
Patja oli aivan kamala, joskin sen huomasi vasta kun parantui. Nestetta meni varmaan jtn 1,5-2l suoneen, ja meille tuotiin monta kertaa paivassa pillereita, mukavia erivarisia pillereita. Parasta oli ettei kukaan puhunut sanaakaan englantia koko osastolla, vain meidat vastaanottanut tyttonen osasi muutakin kuin venajaa ja ukrainaa.
Sunnuntai-iltapaivalla alkoi tuntua jo paremmalta, vesi pysyi jo sisalla ongelmitta. Sain jopa hiukan syotya. Myohemmin paivalla paasin katetrista eroon, ja Raisa oli jo ihan hyvassa kunnossa. Ystavamme kavivat katsomassa meita sunnuntapaivana Chevylla. Kazantipin alueelta, Popovkasta on noin 30km Evrapotoriin. Meilta kahdelta nyt meni opening ohi suun, ja muutenkin Z jai vahan vaisuksi kokemukseksi.
Paasimme pois sairaalasta maanantaina, hiukan ennen puoltapaivaa. On muutamia hetkia elamassani, jolloin odotan jostain poispaasya todella paljon, ja tuo lukeutuu nyt niihin. Aika kului varsin hitaasti ennen lahtoa. Olotila oli todella heikko, vaikka kuumetta ei ollut eika maha enaa kiehunut, en ollut syonyt pariin paivaan mitaan. Muut tulivat hakemaan meita Popovkasta, he olivat majoittuneet oman huoneen ajan loputtua toisten suomalaisten luona samassa hotellissa. Muutenkin kiitos heille, saimme lainata heidan lahempana olevaa vessaa ja he antoivat myos venajan kielen tulkkausapua.
Teemu, Raisan poikaystava joka lensi krimille, jatti sitten minun lapparin chevyn takakontin paalle, ja nyt se on joko jossain Popovkalaisessa ojassa tai jonkun paikallisen kirjahyllynkoristeena. Itse kone oli saatu sponsorointina, mutta mukana olivat kaikki Marian reissukuvat, ja tietysti koneella olisi ollut hiukan kayttoarvoa loppureissulla. Noh, pienia tappioita. Marialla meni kannykka, jarjestelmakamera seka passi mustaanmereen.
Hoito maksoi minulta noin 60e, ja Raisalta 50e, pari yota. Sairaalasta paastyamme suuntasimme keulan viela kerran kohti Popovkaa, etsimaan pudonnutta lapparia. Yllattaen sita ei loytynyt, joten menimme syomaan. Ruuan saaminen tuollaisen jalkeen oli kylla hieno kokemus, varsinkin kun se pysyy sisalla. Onneksi mokoma tauti tuli paikallaan ollessa eika joskus kun olimme enemman liikkeessa.
Raisa, joka oli virponut kotiin lahtemistaan kesken kaiken jo jonkin aikaa, ehti muuttaa mieltaan viimesen tunnin aikana neljasti. Loppujen lopuksi han paatyi jaamaan Teemun kanssa krimille, ja varaamaan lennon kotiin hanen kanssaan. Muutaman paivan voittoa on hankala ymmartaa, mutta nuori rakkaus, pitaishan se muistaa ettei silloin ajatella paljoa. Tavallaan harmittaa ettei kaikki tulleet samalla autolla takaisin, mutta toisaalta ei koska syy ei ollut mikaan negatiivinen. Joten, lahdimme Auroran ja Marian kanssa ajamaan Popovkasta pikkuteita ylospain, tavoitteena Kiova. 850km.
Maanantain siirtyma jai aika vaisuksi, ehka vajaa 250km, mutta ajoimme reissun viimeiset pienet tiet, joissa on lehmankokoisia kuoppia. Vasta pimealla paasimme isompaan kylaan, josta loysimme hotellin. Paikasta tuli mieleen Hotel Balti Chisinaussa, Moldovassa. Toisaalta majoitus oli halpa, 20e kolmen hengen huone.
Paikasta lahdimme kohtalaisen aikaisin, aamulla soimme tukevan aamupalan ja minullakin oli jo voimia ajaa. Eilinen siirtyma olikin todella hyva, 500km katto auki. Illalla alkoi sataa rankasti ja jaimme ensimmaiseen motelliin joka eteen sattui, noin 60km ennen Kiovaa.
Aamulla lahdimme tuosta aikaisin, ts noin 9.00. Se on meille aikaisin. Itse kukin alkaa nayttaa vahan vasyneelta, ja tavallaan on mukavaa paasta jo kotiin. Olemme Kiovassa, ja Marian taytyy hakea suurlahetystosta valiaikainen passi.
Nyt uskoisin etta paapiirteittain ollaan taas aikajanalla, pahoittelen aakkosten ja ookkosten puuttumista hemmetin venaja.
Kazantip, se tavallaan oli pieni pettymys, mutta kuitenkin todella uniikki kokemus. Auringonlaskusta aamunkoittoon mustanmerenrannalla, onhan siina sita jotakin! Ja toisaalta tulimme hiljaisimpaan aikaan tanne, jo pre-openingiin.
Onneksi Moldovan, Ukrainan ja varmaan Puolankin huonoimmat tiet ovat taaksejaaneita. Tylsa valtatie tuntuu nyt todella oivalta vaihtoehdolta. Auton eturipustusten isot puslat ovat kuluneet, joskin eivat enaa tata reissua haittaa. Toisaalta ihmeen vahalla auto on selvinnyt, vaihdetut osat olivatkin jo kuluneita ja tallainen ajosuorite vanhoille osille kuumuudessa lyhentaa kayttoikaa nopeasti.
Tama on ollut pitka seikkailu. Ollaan nahty, koettu ja ymmarrettu yhta sun toista. Itse en ole kaynyt ennen edes tallinnassa, joten arvata saattaa miten kaikki on uutta. Nyt ollaan voiton puolella, ja yritetaan selvita viela loppureissu kunnialla ja ehjana takaisin Suomeen!
Nyt istun viela hetken talla koneella taalla rautatieasemalla, toivottavasti Maria on saanut passikuvansa ja ehka on jo hoitamassa passiasiaansa kuntoon. Asken tarkistin, meilla on noin 1700km Tallinnaan, eli viela hitusen verran, auton mittarissa taitaa olla yli 4500 mailia, eli rapia 7300km.
Joten, tasta on yksi suunta ja se on pohjoiseen/lanteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti