Me siis kai jäämme tänne viehättävään pikkukaupunkiin asumaan, koska automme on toipilas...
Eilen etsimme yöpaikkaa täältä ja näimme yhden hostellin, jonne menin kyselemään, oisko tilaa. Siinä ovella haisi ihan kuselta, mutta astelin taloon sisälle. Sisällä istui vanha ukko teeveetä katsellen. Totesin hämmentyneenä, että tämä ei vissiin ole hostelli, ja ukko alkoi puhumaan jotakin romaniaksi. Poistuin paikalta. Se oli ollut hostelli ehkä joskus, mutta ei enää.
Mentiin taas yöksi hotelliin (pensioneen). Yritin nukkua, mutta koirat haukkuivat niin kovaa ulkona etten voinut nukkua. Junat huusi ja lisäksi kaupungin ääni soitti sävelmää sekä puhui jotakin. Tarkoitan, että täällä on koko kylän yhteinen kovaääninen, joka toitottaa koko kylälle asioita. Samanlainen oli myös Slovakiassa. Siellä heräsin aamuyhdeksältä koko kylän yhteiseen herätyskelloon eli kovaäänisiin, jotka on kiinnitetty lyhtypylväisiin ja soittavat sävelmää sekä puhuvat slovakiaa. Ihan älytöntä! Myös kukko kiekui. Korvatulpille on käyttöä.
Slovakiassa laitoin pekonia ja munia trangialla. Siinä meni varmaan tunti vähintään. Heitimme 23 kananmunaa puskaan, järjetöntä. Vuoret olivat seinämme, pellonreuna lattiamme ja sinitaivas kattomme. Pojankoltiainen tuli ihmettelemään meitä mopollaan.
Avoautossa ei muuten kannata syödä tommaatteja, tomaatinsiemenet lentävät nimittäin kaikkien päälle!
Nyt on aika mennä korjaamaan autoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti