Tuntematon kylä

"Aurora, me ajetaan Puolassa avoautolla ja sä vaan luet kirjaa!" sanoi Jarmo Auroralle.
"Välil pitää lukeeki!"

Välil pitää myös malttaa laskee katse maisemista ja kirjoittaa! Tääl mä istun Puolassa avoautossa ja kirjotan läppärillä! LUXUSTA! Viel kolme viikkoa sitten en tiennyt mitään tästä kaikesta!! En viihdyttävästä matkaseurasta, en valkoisesta chevroletista, en hiuksia piiskovasta viimasta, en pienistä Puolalaisista kylistä enkä KaZanTip-festareista, joka on meidän kaukaisin päämäärämme. Hulluuuu!!! Ei sitä kyl ikinä tiedä, mitä tapahtuu elämässä.

Jea, no eilen ajeltiin Gdanskista etelään mutkaisia pikkuteitä viehättävien pikkukylien läpi. Pysähdyttiin kuvaamaan pikkupoikia, jotka onki ja pelas palloo. He huusivat meille: "halo, halo" ja "what's your name?" He olivat onkineet pikkukaloja ja heidän puolanpalpatuksesta tunnistin lähinnä yhden sanan "kurva". Ei noin pienet sais kiroilla! He pyysivät Auroralta tupakkaa ja halusivat tulla meidän avoautoon kyytiin. Oltais viety heidät pienelle kyytiajelulle, mutta he tulivatkin katumapäälle. Vilkutettiin, ja he olivat kovin söpöjä, ja mulla tuli mieleen pikkuveljeni kotosuomessa; kenties hänkin onkii paraikaa kesämökillämme..

"Uus liikennemerkki," huomasi Maria "Siin oli sellanen, että auto törmää ihmiseen". Eli "varokaa Kamikaze-ajelijoita" tulkitsi Jarmo. Totta, tääl on ihan hulluja liikennemerkkejä. Ja kaikki liikennemerkit on muutenkin paljon hauskempia kuin suomessa. Esim. yhdessä lapsi syö jättimäistä tikkukaramellia. Toisessa kerrotaan kuinka monta ihmistä kyseisellä tiellä on kuollut ja kuinka monta loukkaantunut! Lisäksi monet liikennemerkit välkkyvät, diskolbilemerkkejä otaksun.

Sit, tääl on ihan mahtavii bussipysäkeitä: pinkkejä, keltasia, mintunvihreitä, punasia, sinisiä. Maria sanoikin, että se tulee tänne viel joskus valokuvaamaan pelkästään bussipysäkkejä ja tekee sit sellasen bussipysäkkikirjan. Kannatan!

Itse tuun tänne viel joskus kuvaamaan nuo kaikki niin kiehtovat, hylätyt autiotalot, autiotehtaat ynnä autiokartanot. Huh, mun sydän pysähtyy, kun niitä vilahtelee täällä joka kylässä ja haluisin mennä tutkimaan jokaisen. Tähän mennessä karmivin fiilis mulla tuli eräässä autiotalossa Gdanskissa. Se oli kartanomainen talo keskellä kaupunkia. Talossa oli puinen ovi, jossa oli pieni aukko ja siitä ryömin taloon. Heti ekana siinä odotti hullu parin metrin pudotus vesialtaaseen!! Koko talon pohja oli täynnä vesialtaita, joiden välissä kulki betonireittejä ja -pylväitä. Peremmällä kutsui valkoiset portaat, jotka johti kartanon moniin kyläkerroksiin. Mut mua alkoi karmia ja kiehtoa, mutta Jarmo sanoi, ettet varmana mene sinne, joten en sitten yksin uskaltanut mennä.....!

Eilen oli mahtavaa lukea karttaa, eksyä, etsiä vessa, joka haisi niin pahalle, ettei menty sinne, pysähtyä syömään sämpylöitä ja pannaaneja (savoa, =banaaneja :D) lannalta lemuavaan pellonreunaan, käydä pissalla puskassa ja ajaa tuhatta ja sataa pikkuteitä! Wrummm ajoin kunnes näin autiokartanon ja juoksin sinne. Aurora poltti tupakkia, Maria soitti huuliharppua ja Jarmo otti kuvia Bettystämme (automme nimi). Jatkettiin matkaa kakssataa metriä ja: wou mikä linna oikealla! "Tuon linnan ohi ei voi ajaa" totesi Maria painokkaasti, joten kun näimme vasemmalla majoituspaikan pysähdyimme. Kello oli puoli yhdeksän. Aurora, korvaamaton puolantulkkimme, meni tiedustelemaan huoneita. Vaan eihän se mikään majapaikka ollutkaan, vaan joku sairaala, mikä lie mielisairaala tai vieroitushoitola. Maitopurkki toisessa kädessä, leveä, melkein maaninen hymy kasvoilla Aurooraa opastanut mies selitti, mistä löytäisimme oikean majapaikan.

Uupuneina menimme vielä etsimään murkinaa torilta. Meistä tuntui ihan kuin olisimme jossain leffan lavasteissa, oli niin epätodellisen kaunista ja hiljaista. Ihmiset vaikuttivat elokuvahahmoilta. Tyhjän hampurilaisbaarin oviemies selvästi vakoili meitä. Kaikki vakoili ja vainosi meitä sivusilmillään! Vahtikoirat mulkkasi ulko-ovilla! Äkkiarvaamatta yksi lähti juoksemaan ja räksyttämään ihan täysiä Marian perään!!! Ihme ettei purrut! "Miksi kaikkien talojen ulko-ovet on auki?" hämmästelin ja kurkkasin yhdestä sisään ja RÄYRÄYRÄYRÄY vihainen koira alkoi raivoamaan mulle! Äkkiä kotiin, totesimme!!

"Kiva mainos: Kaupungin halvin hautaustoimisto" luki Aurora äsken.
"Se on mulle sopiva!" nauroi Maria.

Niin, mehän ollaan halvalla budjetilla liikkeellä eli halvat haudat löytyy Puolasta, Plockista tarpeen tullen! Hyyyi mmitä?

"Hahahaa! Haitaribussi neuvostoajoilta, ei vittu!" pilkkasi Jarmo sinipunakeltaraidallista haitaribussia numero kolme. Kuinka sympaattinen! "Hmm, pitäiskö ostaa tuommoinen haitaribussi," jatkoi hän. Why not?

Nyt jatkan maisemista (=maissipelloista, mummonmökeistä, kanoista, lehmistä, haikaranpesistä, hurjastelevista rekoista, auringosta) nauttimista! <3 Tiemme päässä häämöttää Krakow, siinä välissä joku tuntematon uinumispaikka!