Elikkä, Chevyn apukuskinpuolen etuiskari hajosi, olemme Romaniassa Sighisoara -nimisessä kaupungissa. Parikymmentä kilometriä ennen kaupunkia olimme seikkailemassa sivutiellä, kun iskunvaimennin hajosi.
Saavuimme kaupunkiin joskus kahdeksan aikoihin, ja löysimme hostellin jossa oli tilaa. Saatuamme kamat kasaan menimme Marian kanssa läheisen marketin parkkipaikalle ja tunkkasin auton nurkan ilmaan, iskunvaimennin on täysin löysä ja antaa keskeltä periksi siten että pyörässä on vapaaliikettä.
Maria meni kauppaan ja kysyin huvikseni vieressä autoa puhdistavalta tytöltä osaisiko hän kertoa mistä saisin mahdollisesti varaosia. Yllättäen hän ei puhunut juurikaan englantia, mutta ymmärsi että auton jousituksessa on vikaa. Hän pyysi odottamaan hetken ja tuli pian keski-ikäisen, lupsakan miehen kanssa takaisin. Kielimuurista huolimatta hän ymmärsi että vika on jousituksessa ja lähti käymään jossain. Hetken päästä hän saapui tunkki mukanaan ja tunkkasi auton nurkan uudestaan ilmaan. Hänen mukanaan ollut pieni tyttö osoitti polveani jossa oli likaa ja puhui romaniaksi jotain, todella hellyttävä pieni ihminen. Hän puhui koko ajan ja oli mukana. Auttamaan tullut mies katosi taas ja saapui mukanaan rautakanki, jolla väänsi jousikuppia ylemmäs, käyttäen rengasta tukipisteenä. En keksi muuta ideaa kuin jäykistää jousta, jolloin iskunvaimentimen rooli vähenee?
Maria saapui kaupasta ja oli ihmeissään, kun joku vieras mies korjasi rautakangilla chevyä, ja auton ympärillä parveili lapsia ja nuoria. Pian kuitenkin pikku tyttö ystävystyi hänen kanssaan ja keskustelin miehen kanssa korjauspaikasta. Mies näytti nopeusmittarin 90mph kohtaa, ja viestitti että alle sen olisi turvallista ajaa. Tarkoitti varmaankin 90kmh kuitenkin :D
Paikalle pölähti myös tuunattun Dacia, Romania on täynnä Dacioita. Saimme monta hienoa kuvaa Daciasta ja paikallisista avuliaista ihmisistä.
Söimme ja lähdimme Auroran ja Marian kanssa vielä kaupungille kävelemään, kävelimme marketin ohi ja kas, avulias mies lapsineen oli siellä vielä. Jutustelimme kaikkea, ja hänen lapsensa nauttivat saada olla valokuvattavina. Mies antoi osoitteensa, johon kuvat saisi lähettää, mutta toivomme voivamme kehittää ne täällä ja toimittaa ne heille henkilökohtaisesti. Todella mukavia ihmisiä, ja yhteistä kieltä ei juurikaan ole. Silti vuorovaikutus oli helppoa, ja tietyt ennakkoluuloni Romaniaa kohtaan kokivat aika kuolettavan kolauksen tänään.
Toivon näkeväni uudet tuttavamme vielä, ja että saisimme varaosat autoon jollain keinolla. Auto on ajokunnossa mutta korjattava pikimmiten. Olemme siis Romaniassa, ja auto on osittain rampa. Kuitenkin, ilman tuota onnettonta tapahtumaa tuskin olisimme koskaan tutustuneet näihin hienoihin ihmisiin. Kaikella on tarkoituksensa. Aikataulussamme on onneksi varaa, ja pieni paikallaan olo ei olisi tosiaankaan edes pahitteeksi. Eli ei ole tietoa milloin pääsemme jatkamaan matkaa pitemmälle, jotain selviää huomenna ja viimeistään maanantaina enemmän.
Hmm.. gonna be interesting. nyt suihkuun ja nukkumaan, kuvia tulee joskus ja huomenna pitää herätä aikaisin jos vaikka joku varaosaliike olisi auki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti