Lupasin Jarmolle kirjottavani blogitekstin, yleensa kirjoitukseni lahentelevat jonkinasteista romaania mutta nyt yritan tehda jonkun nopean ja ytimekkaan sepustuksen, etten missaisi kaikkea hauskaa. Tanaan ajettiin Liettuasta Gdanskiin asti ja todettiin etta Puolassa on ihan turha valita paatieta ajoreitikseen, koska ne ovat kuitenkin taynna taajama-alueita, eli viidenkympin rajoituksia. Parhaimmissa tapauksissa taajamaa oli parinsadan metrin verran ja sitten taajama loppui ja juuri kun kerkesit kiihdyttaa yhdeksaankymppiin tuli taas taajama. Tosin puolalaiset itse eivat hirveasti nayta rajoituksista valittavan. Kapeilla, pomppuisilla puiden reunustamilla teilla rajoitus on 90 km/h ja silti rekat ohittelevat autoja. Yritamme omaksua jotain puolailaisesta ajotyylista, muuten taalla jaa jalkoihin mutta onneksi kuitenkin teiden varsilla on varsin tiuhaan risteja kukkien kera muistuttamassa meita ihanan turvallisesta suomalaisesta mummoajotyylista. Eli ei huolta aidit ja muut, ajamme kuitenkin ihmisiksi. Paasimme perille Gdanskiin vahan ennen kahtatoista, vasymys oli aika kova ja takamus puutunut 12 tunnin ajamisen jalkeen mutta nukkumaankaan ei malta, koska majoitumme Andy nimisen puolalaisen luona ja Andylla riittaa vieraanvaraisuutta ja tarinoita meille.