Ei täällä pysty nukkua, kun täällä on niin kummallista ja kummallisella tavalla kaunista. Minusta tuntuu kuin olisin päätynyt Prypiatiin vuonna -85, kun täällä on tuollainen huvipuistokin hotellin vieressä ja kaikki on muutenkin neuvostoliittoa. Aika ihmeellistä! Siis se, että jossakin voi tuntua näin kummalliselta. Saavuttuamme tänne Hotelaan, kysyin pääsisinkö vessaan ja olin aivan ällistynyt siitä vessasta. Lattia oli vino, kaakelit olivat punaisia, kauniita ja kummallisia ja pönttö oli outo ja äh. En osaa selittää! Ei tämä varmaan kuulosta yhtään siltä mitä se on. Tuolla ulkonakin joku putki menee ilmassa.
Aloitan nyt ihan alusta. Aamulla heräsimme uuden romanialaisen ystävämme kotoa, johon olimme tutustuneet siellä kylässä, jossa oli mummo ja leipää ja jonglöörausta. Menimme yhdessä aamupalalle. Lähdimme ajamaan Moldovaan.
Äh, en sanokaan mitään. Tänne pitää vain jokaisen tulla, joka haluaa ällistyä.
"Kiva, Raisa menee ostaa vettä ja saa kuivakalaa ja vodkaa!", sanoi Aurora, kun olin kertonut Auroralle ja Jarmolle yrityksestäni ostaa yksi vaivainen vesipullo:
Baarissa myytiin KUIVATETTUJA KALOJA. Ja kun ällistelin niitä, niin eräs mies ja myyjätär luulivat, että haluan ostaa niitä. Alkoivat esittelemään erikokoisia kaloja, että minkä haluaisin!
"Njet, njet, water, water, please!" sanoin.
Myyjätär alkaa esitellä vodkapulloja! "Vodka? Vodka?" sanoo myyjätär.
"Njeiiii, water, please" myyjätär alkaa esitellä limuja punaisesta jääkaapista.
"Ejjjj, kun vettä, äh, ei ole vettä täällä, thank you, bye bye!" sanon ja poistun hölmistyneenä paikalta.
Tiedoksssii: voda=vettä. Menin pikkukauppaan ja sanoin "voda". Sain ison vesipullon kylmää vettä! Jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti