Olemme tällä hetkellä lähellä Targu Neamt -nimistä kaupunkia, kartalta katsoen suuren järven vieressä. Majoituimme kaksi yötä penzionessa jota pitää mukava, vanhahko pariskunta. Tavoite oli kerätä voimia, hoitaa auton varaosat ja tehdä blogipäivitykset rauhassa, mutta itse asiassa mitään edellämainituista ei ole tullut tehtyä. Status onkin tällä hetkellä kaikilla noin neljän tunnin yöunet, kiireessä ennen checkouttia väsätty päivityksen tynkä, melkein tilatut varaosat ja ennenkaikkea ei ainakaan virkeä olo.
Auto on melko kauhea ajaa huonolla tiellä, joskin kerkesin rymytä sillä joenuomaa ja järvenpohjaa, pohjakosketuksen seurauksena pakoputken loppupää tipahti poikkeen (jep Tommi, mutta hyvin tehty on helppo korjata!) samoin jarrupalojen kuluneisuudesta kertova vinkuna alkoi toissapäivänä. Unohdin vielä mokoman putkenpätkän sinne järvenpohjalle, koska vuorilta nousi äkisti ukkosmyräkkä, ja ajelin tietysti katto auki. Onneksi käännyin takaisin hakemaan sen, koska pieni mustalaispoika oli löytänyt sen ja ottanut talteen. Hauskaa etsiä pikku lampulla pimeässä putkenpätkää heinäisestä maasta kun mäkeä alas juoksee pikku poika putken pään kanssa huutaen jotakin. Hän toi putken minulle innoissaan omistajan löytymisestä, ja annoin hänelle vitosen paikallista rahaa, innoissaan hän juoksi ainakin isänsä luokse.
Eilen siis kursin kokoon pakoputken talon edessä olevilla rampeilla, ilman ongelmia. Kävimme Auroran kanssa vaihdattamassa jarrupalat lähikylässä, ne siis olivat jo mukana varmuuden vuoksi. Etsiessämme postia Marian kanssa kohtasimme paikallisen amiksen, joka yritti auttaa meitä löytämään osia autoomme korjaajatuttunsa kanssa. Tuloksia ei oikein tullut, niinkuin arvelimme, mutta kutsuimme hänet kuitenkin grillaamaan kanssamme illaksi. Eilis ilta menikin mukavasti, grillailimme monenlaista ja muutama olutkin meni, jotenkin mystisesti taisi itse kukin selvitä nukkumaan vasta aamu neljän hujakoilla. Mutta hauskaa oli!
Niinkuin huomaa, muutamasta pikku jutusta tulee kauheasti asiaa. Ehkä kirjoitan joistain mielenkiintoisista tapahtumista, niitä riittäisi.
Muutama päivä sitten (?) ollessamme jossain, paikkaa en nyt muista, poikkesimme illasta vuorille. Tarkoitus oli ajaa niin ylös kuin autolla pääsee, ennätys oli ja on edelleen 1150m merenpinnasta. Kuten olen jo tainnut kertoa, automme herättää aikalailla huomiota syrjäseudulla. Asiasta tietämättömille tiedoksi että V6 moottori ja pakoputki ilman vaimentimia takaavat sen ettei edes gruusialainen mummo vahingossa käppäile eteen vaikkei autoa vielä näkisikään. Kuitenkin, seikkailimme vaihtelevilla vuoristoteillä, ja saavuimme pieneen kylään. Pieniä kyliä olemme ohittaneet vaikka kuinka paljon, mutta tämä oli vuorilla ja todella todella syrjässä. Ihmiset liikkuivat yhtä paljon hevosvaunuilla, kuin vanhoilla autoilla. Kun saavuimme kylään, ei ollut varmaan yhtään ihmistä joka ei olisi vähintäänkin tullut talosta ulos tien varteen, ja lähes jokainen tervehti jollain tavalla. Ehkä ärsyttävin asia oli jonkun huutama "Americans". Tunne on sanoinkuvaamaton kun lipuu avoautolla melkein keskiaikaisen kylän läpi, ja näkee ihmisten reaktiot. Kaikki vain kerääntyvät kadunvarsille kuin kuningas olisi vierailulla. Koska ajoimme harhaan jouduimme palaamaan kylän läpi uudestaan, mutta huomion ollessa niin valtava emme jääneet enää etsimään tietä ylös vaan suunnistimme takaisin majapaikkaamme. Tätä on hankala kertoa, mutta kokemus oli aika vahva. Romania on vastakohtien maa, ja tuo oli toinen ääripää. Toisessa päässä on nykyaikaiset kaupungit, joissa taksitkin ovat paljon uudempia kuin vaikka Puolassa.
Nojoo, ukkosmyrskyssä avoautoilua, polttavaa hellettä, täysin turha turistilinna, isomahaisia miehiä ja kauniita naisia, kaikenlaista muuta riittäisi mistä kertoilla vaikka kuinka paljon. Ja se että Romanian yleisin poliisiauto on Dacia Logan 75hp moottorilla varustettuna! Kuitenkin viimeistään tunnin päästä meidän tulisi olla tienpäällä, ja tekemistä riittää.
Suuntaamme pohjoiseen, kohti Cotuscaa, jossa meillä on tehtävä. Toivottavasti se onnistuu. Tällä hetkellä yritän tilata romanialaisen maahantuojan kautta osia autoon, tarkoitus on tilata ne Iasin kaupunkiin idässä. Joudumme siis koukkaamaan Moldovassa välissä ja palaamaan Romaniaan, josta jatkamme pikavauhdilla Ukrainaan toivottavasti korjatulla autolla.
Maahantuoja haluaa kuitenkin etumaksun ja se tulisi maksaa postissa ASAP. Saa nähdä onko laittanut tilauksen ilman etumaksua vai ei, koska emme ole isompaan kaupunkiin asti vielä ehtineet. Osat tulevat suoraan USA:sta.
Eli, voimme kaikki hyvin, autokin on ajettavassa kunnossa vielä, ja suuntaamme pohjoiseen, josta koukkaamme Moldovaan muutaman päivän päästä. Täällä sanotaan että Moldovassa meidät ryöstetään tai pahempaa. Samaa sanotaan Suomessa Romaniasta. Jää siis nähtäväksi.
Josko löytäisin muutaman kuvan vielä, vaikka kiire alkaa painaa:
KIIRE, lissää tullee joskus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti