Ikävä kyllä omaa Romaniaan saapumista leimaa juurkin auton leviäminen, joskin alan päästä siitä nytten ylitse. Huomenna kysyn mahdollisuuksia saada iskunvaimentimet jonnekkin päin itäeurooppaa, jos se ei onnistu niin auto saa luvan kestää reissun. Tänään siirryimme reilun 100km ilman ongelmia, hyväkuntoinen maantie sujuu lähes kuin ennekin mutta tänään 20km huonointa tietä tällä reissulla oli aika tuskallista.
Mutta siis Romaniaan. Tämä on hieno maa, ihmiset ovat jotenkin rentoja, kaikki ovat kovin avuliaita ja kohteliaita. Korjaamon henkilökunta teki todellakin kaikkensa etsiessään superharvinaiseen chevyyn osia, ja aivan vieraat ihmiset kaupungeissa ja katujen varsilla heiluttavat ja huutelevat hymyillen tervehdyksiä. Parasta on ettei täällä ole sellaista yleistä kateutta, me tulemme pieniin kyliin valkoisella amerikkalaisella avoautolla Suomen tunnuksilla, ja tytöt valokuvaavat ahkerasti paikkoja ja ihmisiä, silti rappusilla istuvat mummot, papat ja lapset tervehtivät iloisesti ja heiluttavat perään.
Samoin hevosvankkureilla heinää ja tavaroita kuljettavat ihmiset heiluttavat usein meille, ja autot tööttäävät tai vilkuttavat, ihmiset ovat positiivisia. Ajokulttuuri on rauhallisempaa kuin Puolassa, päätiet ovat hyviä ja toimivat hyvin. Muutenkin tiellä ollaan itäeuroopassa kohteliaita, jos annat tilaa ohittava kiittää hätävilkuilla tai muulla tavalla. Hankalassa risteyksessä etuajo-oikeutettu antaa sinulle tietä, ettei tarvitse koko päivää odottaa. Kerran olimme väärällä kaistalla kaupungissa liikennevaloissa ensimmäisenä jonossa, osoitin viereistä autoa kuljettavalle vanhalle herrasmiehelle hänen autonsa eteen, hän mietti hetken ja nyökkäsi. Valojen vaihduttua hän odotti ja pääsin kiilaamaan jonon eteen ja pääsimme oikealle tielle. Esimerkkejä riittää paljon, ja vuorovaikutus on jatkuvaa tiellä.
Pienissä kylissä poikkeuksetta istuu lähes joka portailla vanhoja pappoja, mummoja tai pieniä lapsia. Kiireettömyys on ilmeistä. Ikinä ennen missään en ole tälläistä nähnyt, tavaroita viedään hevoskärryillä, samalla liikenteessä puikkelehtivat täysperävaunut ja jopa avo lamborghinin olen nähnyt. Romaniassa ihmiset liikkuvat Dacialla, joita onkin joka nurkalla. Myös vanhoja ja vähän uudempia Renaulteja näkyy paljon.
Tällä hetkellä olemme melkein keskellä Romaniaa, edessä häämöttävät jo Karpaatit, saa nähdä miten vajaalla alustalla olevalla avoautolla selviää vuoristosta. Huomenna vierailemme varmaan jossakin linnassa, ja kattoo mitä mukavaa täältä löytyy. Samoin on ohjelmassa osien etsiskely autoon.
Olemme majoittuneena Penzionessa Codlea nimisessä kaupungissa. Majoituksia ei kauheasti ollut joten olemme kahdessa kahden hengen huoneessa, jotka vastaavat Suomalaista normi hotellia. Hintaa tulee vajaa 10e/hlö.
Huomenna tulee kaksi viikkoa reissun päällä. On mennyt todella nopeasti! Kuitenkin vielä neljä viikkoa ennekuin saavumme takaisin Suomeen. Pitkä ja hieno reissu.
Kaikkea on tapahtunut niiiin paljon, että aika hankala yrittää edes pintaraapaisua kokemuksista saada. Laitetaas jotain kuvia taaskin jos vähän reissufiilistä saisi irtoamaan!kuvat on ei missään järjestyksessä
Pappa ajaa renkaat soikeana wartburgilla
Lisää psykeelisiä romaniakuvia
Linnan pihalla romania tänään
Linnalta
Linnalta
Pitkä pudotus
Maria, ystävämme joista kerroin, ja kaunis Dacia!
Cowgirl, pärjää nyt tollasten kanssa! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti